Ajatusten tasolla olemme rakentaneet unelmataloamme koko yhdessäoloaikamme - ja tahoillamme varmasti vielä pidempään. Silti emme jostain syystä kuvitelleet koskaan ryhtyvämme talonrakentajiksi.
Unelmakotia ei asuntonäytöistä kuitenkaan löytynyt. "Ihan kivojen" kotien hinnat tuntuivat kovilta - olihan kyse loppujen lopuksi vain "ihan kivasta" kodista. Aloimme pohtia, mikä meitä talonrakentamisessa oikeasti pelotti.
Suurimpana kummitteli ajatus siitä, ettei meistä kumpikaan ei ole koskaan rakentanut taloa. Toisaalta harva talonrakentaja on, ja silti he selviävät siitä. Meillä ei myöskään ole mahdollisuutta tarttua itse vasaraan - edes oman toimen ohella. Mies matkustaa työkseen ja nainen on kädentaidoiltaan rajoittunut - ellei jopa taidoton. Toisaalta mies hallitsee excelit ja projektijohtamisen, ja molemmilla on avuksi lupautuneet isät, jotka ovat elämänsä aikana rakentaneet ja remontoineet useamman kodin.
Ei käy myöskään kiistäminen, etteikö rahakin olisi arveluttanut. Talonrakentaminen on kallista puuhaa, eikä kumpikaan meistä halua ajautua taloudellisesti sellaiseen tilanteeseen, ettemme enää voisi matkustaa tai syödä ulkona, kun siltä tuntuu. Onneksi mies hallitsee ne excelit. Pahimmankin skenaarion mukaan meidän pitäisi selviytyä - ja päästä vielä joskus ulkomaillekin.
Nyt "talonrakentamista" on takana muutama vuosi - luen siksi myös ajan, jonka olemme käyttäneet tontin metsästykseen ja talomme rakentamiseen ruutupaperilla. Meillä on vihdoin ja viimein tontti, kohta siellä on kuoppa ja joskus unelmakoti.
Olemme varautuneet haasteisiin ja luvanneet selvitä niistä yhdessä.
