"OHO. ONKO SE ÄITI KISSANKULTAA?"

S eksyi eilisellä Bauhaus-retkellään Kartellin outletiin, ja eipä aikaakaan kun hän jo soitteli tekemistään löydöistä. 

En ole aivan valtaisa muovituolien ystävä, joten suuri osa Kartell-valikoimasta menee minulta ohi - ja siitä syystä myös S:n löydöt. Lamppumaakarina en voi kuitenkaan olla pitämättä Kartellin valaisimista, ja sen taisi S:kin muistaa, kun kiikutti kotiin kultaisen(!) Bourgien. 

Ilmestyksenä valaisin on vähintäänkin melkoinen, se täytyy sanoa. Olin ajatellut meiltä jo löytyvää kirkasta Bourgieta makuuhuoneeseemme, mutta nyt taidan sijoittaa sen vierashuoneeseen ja piilottaa (ei saa kertoa S:lle!) kultaisen makuuhuoneeseen.    

Opin ihan varmasti tykkäämään lampusta, mutta kyllä se muutaman katselukerran taitaa viedä. A sen sijaan osti uuden tulokkaan saman tien. Hän näet uskoo valaisimen triplanneen kissankultavarantomme kerta heitolla. :-)

Hohtavasta kullasta arkiseen valkoiseen. Pohjamaalauksen kanssa on nimittäin edetty siihen pisteeseen, että ensi viikolla aletaan läästiä lopullista maalia. Valkoinen tulee olemaan pääväri, mutta sellaisissa tiloissa, joissa seiniä on uhrattu tapetille, täytyy valkoista hieman sävyttää. Mutta oih ja voih, oikean sävyn löytäminen se vasta hommaksi onkin osoittautunut. "Haluan melkein valkoisen, mutta en kuitenkaan valkoista" on sävy, jonka kirjo on - yllätys, yllätys - toooosi laaja. 

Onneksi laatoittajan hommat sentään etenevät jouhevasti. Kaakelitta ovat enää eteisaula, kellarin pitkä käytävä ja yläkerran kylppäri, jee. Hyvä kuitenkin, etten aivan loputtomiin ehtinyt tästäkään edistysaskeleesta nauttia. Siitä huolen piti työmaalla vieraillut pikkuveljeni, jonka huokailu tekemättömien asioiden edessä oli vertaansa vailla. :-)

Tehokasta alkavaa viikkoa!